Tulosta

 

1.Moos.2: 24. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

 

Matt.19: 4. Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' 5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? 6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

 

Kohtaa on tulkittu monella tapaa, jopa käskynä hyljätä vanhempansa, erikoisesti miehen. Jotkut opettavat, ettei tarkoita naisen vanhempia, vaan ainoastaan miehen.  Näissä selityksissä on menty pahasti hakoteille. Tämä ei missään tapauksessa kumoa neljättä käskyä.

 

 2.Moos.20: 12. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

 

Tuo luopuminen liittyy, sen aikaisen kulttuurista johtuvan käytännön kumoamiseen. Silloin oli isä ehdoton perheen pää, siinnä määrin, ettei sitä osata ajatella nykyään Suomessa.

Isä määräsi kaikesta, ja ilman isän lupaa, ja siunausta, eivät aikuiset lapsetkaan, erityisesti miespuoliset, saanet tehdä mitään. Lasten (erikoisesti poikien) oli joka aamu haettava isän siunaus, ja määräykset päivän työlleen. 

Fariseukset ja essealaiset olivat innokkaita vaalimaan tätä sääntöä. He opettivat sen olevan voimassa jälkeläisten perheissäkin, niin kauan kuin isä eli, vasta sitten poika sai määräysvallan omaan kotiinsa, vaikka olisi ollut 60 v.

Käytäntö on voimassa vieläkin melko laajalti, erikoisesti Lähi-Idän maaseudulla. Jeesus kumosi tässä taas kerran, Jumalan Sanan vastaista vanhinten perinnäissääntöä.

 

Tuo kohta osoittaa, että jokainen mies oli itse vastuussa perheestään, eikä miehen isä, eikä isoisä tai joku esi-isä.

 

Hylkäämisen osoittaa pahaksi synniksi esim. seuraavat kohdat. Näitä olisi enemmänkin, mutta koska ei ole kyse Raamattutunnista, niin kaksi kohtaa riittää.

 

Ensiksi 1.Tim.5: 8. Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.

Vaikka edellä on puhuttu leskistä, niin nyt puhutaan perhekuntalaisista ja niitä isä ja äiti ovat.

 

Toinen kohta Mat.19: 16.Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?" 17. Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."18. Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 19. 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'".  

Huomaa, Jeesus sanoo elämään sisälle pääsyn yhdeksi ehdoksi ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ei siis ole lupa, eikä käsky hylätä.

 

Maailma opettaa nykyään paremminkin olemaan kunnioittamatta vanhempiaan, kuin kunnioittamaan.

 

Kunnioittaminen ei tarkoita vanhempien tekemien väärien tekojen hyväksymistä, vaan kunnioittamaan heitä ihmisinä, ja omina vanhempinamme.

 

Kohdassa on myös hyvin syvällinen opetus joka koskee Kristusta ja Seurakuntaa, mutta siihen en puutu nyt.