Ps.4:2. (alkuosa) Vastaa minulle, Jumala, minun vanhurskauteni,……

Vastaa minulle, Jumala,

Näin yleensä rukoilija toivoo Jumalan suhtautuvan rukoukseensa, että Hän vastaisi.

Toivomme Jeesuksen suhtautuvan meihin, kuin Isä suhtautui Poikaansa.

Isä (Jumala) vastasi aina Poikansa (Jeesuksen) rukouksiin, tässä on kuitenkin tärkeä neuvo myös meille.

Kun pyydämme vastaamaan, niin pyytäkäämme Jumalaa vastaamaan, siten ja silloin, kuin Hän parhaaksi näkee.

Kohdan painopiste ei kuitenkaan ole tässä, vaan sivuhuomautukselta tuntuvassa jatkossa.

minun vanhurskauteni, 

Näemme kuinka Jeesuskin tunnustaa Isän Jumalan vanhurskaudekseen.

Meidänkin on ymmärrettävä, ja tunnustettava, ettei meillä ole omaa vanhurskautta, vaan ainoastaan Jumalalta saatu.

Tässä on hyvin tärkeä opetus, ettei meillä ole, eikä voi olla omaa vanhurskautta, sillä vanhurskaus tulee Jumalalta, Täydelliseltä Vanhurskaudelta.

Ainoa todellinen vanhurskaus tulee Taivaasta, ei mistään muusta.

Se on niin arvokas, että älä menetä sitä elämän kiusauksissa!

Älä koettele, paljonko se kestää vaeltamista muulla, kuin Jumalan kaidalla tiellä!

Myös omavanhurskaus on pettävää, eikä vie lähemmä meidän Herraamme, vaan vie kauemmas Hänestä.

Olethan kerran katselemassa Taivaassa Iankaikkisuudessa, meidän Vanhurskauttamme ja Kuningastamme!

Tavataan viimeistään kerran Kirkkaudessa, toivoo Herramme Jeesuksen tien vaeltaja.