Kolmas kirjoitukseni musiikista seurakunnassa.

Mielestäni kannattaisi muodostaa jonkinlainen ryhmä joka suunnittelisi mitä musiikkia esitetään, ketkä esittää ja missä kokouksissa. Tämä varmasti helpottaisi kokouksen "vetäjän" työtä. Ryhmän tulisi huomioida erilaiset "musiikkimautkin" ja kokouksen ajankohdan ja luonteen. Esimerkkinä siitä miten eivät kaikki pidä samanlaisesta musiikista otan itseni. Amerikkalaisen gospelin kuunteleminen on minulle enemmän miinusmerkkinen elämys kuin innoittava tai lohduttava. Tiedän sen olevan jonkun mielestä suuri nautinto, en sano sen olevan huonoa, mutta minun "psyykkeni" ei vain sulata sitä. Suunnitellusta musiikista ei tarvitse ajatella, että se on eri hengessä kuin vaikkapa puhuja. Eihän muita henkiä ole kuin Jumalan Pyhä Henki ja sielunvihollisen henki. Olen varma, että kun musiikin suunnittelijat ja valmistelijat rukoillen tekevät työtään kuten puhujatkin, niin ei heissä voi olla muuta henkeä kuin Pyhä Henki, ellei ota ohjelmaan jotain aivan maallista iskelmä- tai tanssimusiikkia. Samoin on tärkeää huomioida ettei kaikille sovi jos edellisenä päivänä soitetaan, että tuletko huomenna soittamaan tai laulamaan. Kappaleet voivat vaatia jotkut paljonkin harjoitusta, ja erityisesti silloin jos kyse on ryhmästä.