Tämä on pelko, jonka yleisyydestä uskovienkin piirissä olen yllättynyt.

Asian perusteellinen selvittäminen vaatisi Raamattutunnin, sillä kyse on hyvin laajasta aiheesta, mutta koetan lyhyesti avata sitä, sillä se painaa joidenkin mieltä.

Enimmäkseen pelko perustuu väärin ymmärrettyyn VT:n kohtaan (muitakin perusteluja on).  

 

2.Moos.20. 4. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. 5. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; 6. mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.  

 

Sama 5.Moos.5:9 Tarkistin kohdat useista erikielisistä käännöksistä, sanoma on sama.  

 

Kohta ymmärretään väärin, jos otetaan vain osa, ja jätetään osa pois, eikä lueta, niin kuin siinnä on kirjoitettu. 

Jumala sanoo kostavansa Niille, jotka vihaavat, eikä vihaajien lapsille, mutta tekee laupeuden Niille, jotka rakastavat Häntä, ja pitävät Hänen käskynsä. 

Jos kohta tarkoittaisi aina kaikkia epäjumalien palvojien lapsia, niin silloin lähetystyön seurauksena uskoon tulleita ihmisiä, koskisi tuo kirous, kolmanteen ja neljänteen polveen.

Jos lapsi vihaa Jumalaa, se onkin sitten toinen asia, ja siitä en nyt kirjoita.

Katsotaan miten Jumala itse täsmentää asiaa.

 

Hes. 18:4. Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.

 

Hes.18: 19. Ja vielä te kysytte: 'Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. 20. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.  

 

Ehkä kärsitään entisen syntielämän seurauksista, mutta vaikeuksia luullaan sukukiroukseksi.

Vanhemmatkin voivat pilata lastensa tulevaisuutta omalla elämällään, tai väärällä kasvatuksella ja kohtelulla.

 

Syntielämän, väärän kasvatuksen, rakkauden puutteen, oman, tai toisten, ymmärtämättömyyden ja välinpitämättömyyden, tai omien virheratkaisujen seuraus ei ole sukukirousta.

Vaikeuksissa ei aina ole näistäkään kyse, vaan syitä voi olla lukemattomia, mutta ne ei silti ole sukukiroustakaan.

Uskovan ei tarvitse pelätä sukukirousta, vastoinkäymisiin on muut syyt.

Joskus menee heikommin, ja vaikeudet seuraavat toistaan, vaikka ei vaelleta synnissä. 

 

Ei Jumalan Siinailla antama laki tarkoita sukukirousta, sitä ei Jumalan Sanan mukaan ole. 

Aihe vaatisi ehdottomasti Raamattutunnin, jossa voisi käsitellä muutkin perustelut, mutta tähän lyhyeen kirjoitukseen en lähde enempää perustelemaan.