Rooman vallan alkuaikoina oli verotuksen järjestäminen julmaa.

Kylittäin koottiin kansaa johonkin keskuspaikkaan ja ruoskimalla ja osin kiduttamalla, ihmiset saatiin jopa ilmoittamaan omaisuutta jota heillä ei edes ollut. Sen sekä pääluvun mukaan määrättiin mitä alueelta tuli maksaa keisarille. Sitten verotusoikeus myytiin jollekin varakkaalle josta tuli pääpublikaani. Tämä maksoi keisarille määrätyn summan, mutta keräsi itse minkä halusi. Hän jakoi alueen pienempiin osiin, ja otti sinne verottajia (publikaaneja), jotka maksoivat tälle määrätyn summan, ja perivät mitä itse halusivat. Siksi publikaanit olivat hyvin vihattuja.

Tällaisia pääluvun laskentapaikkoja kutsuttiin kansan keskuudessa Pääkallonpaikoiksi. Niitä oli Israelissa useita. Ne eivät siis olleet tappopaikkoja

Verotusoikeuden ostaja oli pääpublikaani ja hänen veronkerääjänsä publikaaneja. Sakkeus oli ilmeisesti pääpublikaani, koska pystyi niin suurin korvauksiin.

Augustus kuitenkin halusi tietää paljonko väkeä on todellisuudessa saadakseen enemmän verotuloja.

Hän antoi tehtävän hyvin tuntemalleen ystävälleen Kyreniukselle. Oikea nimi oli Publius Sulpicius Quirinius. Juudea oli alistettu siinnä asiassa hänen alaisuuteensa, vaikka se liitettiin Syyrian provinssiin vasta vuosia myöhemmin. Quirinius oli ainoa johon Augustus luotti näin tärkeässä asiassa.

Tämän vuoksi verollepanoa sanotaan ensimmäiseksi, vaikka veroja oli maksettu koko Rooman vallan ajan. Quirinius oli Syyrian käskynhaltija, maaherrojen yläpuolella.