1.Piet.5: 8. Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.

 

Pedot eivät hyökkää suoraan lauman, vaan ne ensin tarkkailevat ja kiertävät ympäri etsien heikomman, tai ehkä laumasta sivuun joutuneen helpommin saatavan yksilön. Kun uhri on valittu, niin alkaa saalistus, yleensä ensin hiipien, ettei uhri huomaa, ja sitten hyökkäys. Näin toimii pedot, niin suomalaiset kuin Lähi- Idän. Laumassa saalistavat pedot, kuten susi, koettaa ensin hajottaa lauman, jonka jälkeen se on helppo saalis.

 

Jeesuksen aikoihin oli paimenella linko, vitsa ja sauva turvana. Jos paimen havaitsi vaaran ajoissa, hän johti laumaa turvaan. Raamattu käyttää nimitystä vitsa, raskaasta heittonuijasta, jonka päähän oli kiinnitetty teräviä simpukankuoria, ne haavoittivat petoa pahoin.

 

Seurakunta on raamatun mukaan lammaslauma, peto on sielunvihollinen kätyreineen, Ylipaimen on tietysti Kristus (lauman omistaja), mutta niin kuin Jeesuksen aikaan oli laumalla mukana Pääpaimen ja joukko Apupaimenia. Pääpaimenella saattoi olla satoja lampaita, mutta apupaimenella oli 10 – 20 lammasta joista hän oli pääasiallisesti vastuussa. Pääpaimen johti laumaa, minne mennään, sekä mistä löytyy ruoka ja juoma, sekä turvallisuus.

 

Seurakunnassa olemme kuitenkin ihmisiä, emme lampaita, joten vastuita, velvollisuuksia ja oikeuksia on meillä kaikilla toisiimme nähden.

 

Vaikka Seurakunnassa on paimen ja vanhimmisto, niin kaikkea vastuuta ei voi siirtää heille. Jumalan tahto on, että me jokainen tuemme toinen toisiamme, ja erikoisesti heikkoja, sekä niitä jotka näyttävät olevan eniten sielunvihollisen kohteena. Seurakunta tai yksilöuskova joka toimii näin, on Jumalan Pyhän Hengen ohjauksessa, ja joka ei toimi näin, ei salli Pyhän Hengen ohjata uskonelämäänsä.

Jokainen meistä voi olla avuksi toinen toisillemme, jos ei muuten niin rukouksin. Joskus pelkkä ystävällinen hymy, tai tervehdyskin, auttaa paljon. Huomioikaamme ja muistakaamme toisiamme!