Sanalla parannus on hieman vanhanaikainen, ja kielteinen sävy ihmisten keskuudessa.

Sen katsotaan kuuluvan vain hyvin syntisille ihmisille, sekä olevan teko, johon kuuluu syvä katumus, ja suuri nöyrtyminen, silloin tällöin suoritettava lupaus "korjata elämää".    

Katumus ja nöyrtyminen kyllä kuuluu ”parannukseen, mutta ne eivät ole sen pääasia ja sisältö.

Oikeastaan sanan parannus, Jeesuksen aikaiseen merkitykseen kuuluu sama, kuin sanaan evankeliumi = ilosanoma, eli ilo.

Parannus sana tarkoitti pohjimmiltaan ”ympäri kääntymistä”. 

Luonnollinen ihminen, ja väliin uskovakin, elää etsien omaa hyväänsä, tai asioita joita pitää arvokkaina, tai tavoittelemisen arvoisina.

Nyt kehoittaessaan parannukseen, Jumala haluaa meidän tekevän täyskäännöksen, ja etsivän vain sitä, mikä on Jumalan meille, ja meidän kautta varaamaa elämää, Hänen tahtonsa mukaan.

Laitan tässä vain kaksi kohtaa joissa ensin Johannes Kastaja, ja sitten Jeesus kehoittaa parannukseen.

Näissä näkyy sama tärkeä, usein unohdettu, ja ehkä heikoimmin ymmärretty parannuksen syy.

Mitäs luulet, olisiko sittenkin tärkein syistä, koska molemmat aloittaa sillä parannus kehoituksen, eli pohjustaa?  

Matt.3: Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa 2. ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". 

Matt.4: 17. Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

 

Taivasten Valakunta on tullut lähelle sinuakin Jeesuksessa!

 

Tavataan taas viikon kuluttua, jos Jumala suo!