Tämä kysymys on monen muun asian kanssa vaikuttaa olevan monilla paha ”painajainen”.

Jotkut arvelevat olevansa niin sytisiä, tai ovat väärällä tavalla liian aralla tunnolla, luullen melkein kaiken mitä he tekevät olevan syntiä, kiusauksia myöten.

Kiusauksiahan on lukematon määrä, ja sielunvihollinen kyllä tietää, mikä on kenenkin heikko kohta, johon iskeä.

Jumala ei meitä kiusaa, se on sanottu Raamatussa.

Ei ole ketään niin täydellistä ihmistä, jota ei paholainen kiusaisi.

 

Ajatelkaas, ainoa täydellinen, Jeesus meidän Herramme, joutui heti kasteensa jälkeen erämaahan paholaisen kiusattavaksi, ja Henki, oli joka kuljetti Jeesuksen sinne.

Ei varmaan kenenkään mieleen tule, että se kiusaus olisi ollut synti Jeesukselle.

Kiusauksesta huolimatta Jeesus oli synnitön. 

 

Jos antaa kiusaukselle myöten, ja alkaa nautiskella siitä, vaikka olisi tarkoitus olla sortumatta tekoihin, se alkaa muuttua synniksi.

Nautiskelu on vienyt monet yli synnin rajan, jossa ei enää ole kyse kiusauksesta.

Mitä useammin menee lähelle rajaa, sen vaarattomammalta se tuntuu.

 

Tunnen monia jotka ovat alkuun pitäneet monia asioita vaarattomina, kun on ollut niin nautinnollista antaa periksi, ja aikansa niistä nautiskeltuaan ovat sortuneet pois Taivaan tieltä.

 

Jumala ja Hänen Sanansa ei muutu ihmisten selittelyllä, tai vähättelyllä.

Kiusaus ei ole syntiä, mutta luisuminen tekoihin on syntiä. 

 

En lainaa tähän yhtään Raamatun kohtaa, koska Jeesuksen kiusattuna olo on tarpeeksi hyvä esimerkki.

 

Tavataan täällä viikon päästä, Jos Jumala Suo!