Luuk.15: 8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? 9. Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'. 10. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."   

 

Myötäjäisistä tehtiin usein kolikko-otsanauha joka oli symbolisesti yhtä arvokas, kuin sormus. 

Kolikoiden määrä oli usein juuri tuo 10 kpl, sillä luku liittyy monella tapaa Israelin vanhaan avioliittoperinteeseen, joita en tässä selvitä, koska se ei ole mahdollista tehdä lyhyesti.

Noita otsanauhassa olevia kolikoita ei saanut käyttää, kuin äärimmäisessä hädässä.

Nainen sain ne viedä mukanaan eron tullessa, ja leski sai antaa ne tyttärelleen muistoksi tämän isästä, ei enää myötäjäisenä.

 

Koko tämän kohdan tärkein sanoma on kuitenkin tuo Jeesuksen viimeinen lause jae 10. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."  

Kolikkoasia oli vain vertauksena, kuinka jokainen ihminen on tärkeä Jumalalle.

Voi kunpa voisimme järjestää monia juhlia enkeleille, johtamalla ihmisiä Jumalan lapsiksi. 

 

Viikon päästä tavataan, jos Jumala suo, sanoo vähäinen veljenne.

Olkaa Siunatut Jeesuksen Kristuksen Messiaan nimessä ja veressä.