2.Sam.23: 14. Daavid oli silloin vuorilinnassa, ja filistealaisten vartiosto oli Beetlehemissä. 15. Daavid halusi vettä, ja hän sanoi: "Toisipa joku minulle vettä Beetlehemin portilla olevasta kaivosta!" 16. Silloin nuo kolme sankaria tunkeutuivat filistealaisten leiriin, ammensivat vettä Beetlehemin portilla olevasta kaivosta ja toivat sen Daavidille. Hän ei kuitenkaan tahtonut juoda sitä vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle. 17. Hän sanoi: "Herra varjelkoon minua tekemästä niin. Onhan se niiden miesten veri, jotka menivät sinne oman henkensä uhalla." Eikä hän tahtonut juoda sitä. Tämän tekivät nuo kolme sankaria.  

 

Tässä on kaksi asiaa. 

Ensimmäinen: 

Ihmiselle voidaan antaa jotain liian arvokasta käytettäväksi, eli tässä vesi oli liian kallista käytettäväksi hankinnassa vuotaneen veren vuoksi.

 

Toinen: 

Ihmisen odotetaan antavan arvokkaimpansa Jumalalle, ja tämä vesi oli Daavidille kaikkein arvokkain asia silloin.

 

Uhraammeko me Jumalalle kallisarvoisinta, vai sellaista, jota emme niin tarvitse?

Mikä voisi olla kallisarvoisinta, olisiko ”elämämme ja kaikki minkä Jumala on meille antanut” ehkä se kallisarvoisin?  

 

Noin viikon päästä tavataan, jos Jumala suo, sanoo vähäinen veljenne.

Olkaa Siunatut Jeesuksen Kristuksen Messiaan nimessä ja veressä.