Luuk.8: 5. "Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. 6. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. 7. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. 8. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän."  Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".  Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi. 10. Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi. 11. Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. 12. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. 13. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. 14. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. 15. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.   

 

Tämä puhuu meille uskonelämän esteistä ja vaaroista. 

Puheen lopuksi Jeesus käyttää vanhaa israelilaista hengellistä sanontaa, ”Jolla on korva, se kuulkoon”.

Sanonta tarkoitti ”kuule ja tottele”.

Näin hän korostaa kuulijan vastuuta. 

 

Tien oheen pudonneissa lintujen syömissä siemenissä näkyy, kuinka pienet ja vaarattoman näköiset, jopa hyvät asiat voi viedä sivuun, pikku kiireet, pienet harmit ja pienet houkutukset.

Tässä näkyy myös se, kuinka monella vaikuttaa se, ”mitä ne ihmisetkin sanoo” 

 

Kallioperän juuri kuvastaa, että meissä pitää olla myös juurta, eli juurtua Jumalan Sanaan, jossa uskomme kasvaa, eikä maailman tuoma elämä, arvot ja kiusaukset pääse enää hallitsemaan elämäämme. 

Siemen kasvattaa juuren aika tarkkaan yhtä aikaa oraan kanssa, ellei kasvata niin oras kuolee.

Sanan kautta kasvetaan pelastukseen. 

 

Orjantappurat kuvaa, kuinka elämä ja maailma tuo paljon asioita, jotka näyttävät olevan tärkeysjärjestyksessä kiireellisempiä, ja/tai tärkeämpiä kuin Jeesuksen seuraaminen. 

 

Hyvässä maassa kasvi kasvaa kylväjän toiveiden mukaisesti, ja tuottaa sellaisen sadon, jota varten kylväjä on siemenen kylvänytkin.  

 

Olen elämäni aikana nähnyt paljon edellä olleiden maaperien kylvöksiä, ja niiden tuottamia satoja, ja ikäväkseni myös kuolleita kasvustoja.  

 

Noin viikon päästä tavataan, jos Jumala suo, sanoo vähäinen veljenne.

Olkaa Siunatut Jeesuksen Kristuksen Messiaan nimessä ja veressä.