Joh.8:2. Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.

Tässä näkyy perusasetelma, silloin oli sapatti, koska muulloin ei temppelissä opetettu aamulla. 

Lisäksi pyhäkköä nimeä käytettiin vain temppelistä, muut olivat synagogia. 

Asetelman vahvistaa puheen jatkumisen jälkeen oleva paikan täsmennys. 

Joh.8:20. Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä, opettaessaan pyhäkössä; eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. 

Naisen tuojina Jeesuksen eteen olivat fariseukset, ja heidän kirjanoppineensa. 

He odottivat pääsevänsä syyttämään Jeesusta jostain, tai että Jeesus rikkoisi jonkun monista sapattisäännöistä. 

Eräs sääntö oli, ettei sapattina saanut kirjoitta kuin kaksi sanaa (osalla fariseuksista sääntö oli 3 sanaa).

Säännöstä oli yksi poikkeus.  

Maahan tomuun sekä hiekkaan, sai vapaasti kirjoittaa, koska tuuli tai sade huuhtoo sen pois, eikä kirjoitus siten ollut pysyvä. 

Sääntö oli tunnettu siihen aikaan, joten epäilemättä Jeesus tiesi tämän. 

Hän ei halunnut alkaa väitellä tuojien kanssa, koska sille ei olisi vähällä tullut loppua.  

Jeesus halusi käyttää tehokkainta keinoa tässä tapauksessa, samalla pysyen tiukasti asiassa. 

Se keino on blokissani kaksi aloitusta aiemmin, josta voi sen lukea. 

Muistatte varmaankin, kun Jeesus oli vangitsemisen jälkeen kuultavana, kuulustelijat eivät löytäneet Hänestä mitään syytä, syntiä tai rikkomusta, eivät tämänkään säännöksen. 

Laitan lopuksi vielä nuo kirjoittamiskohdat.  

Joh.8:6. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.  

Joh. 8:8. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.  

Noin viikon päästä tavataan, jos Jumala suo, sanoo vähäinen veljenne. 

Olkaa Siunatut Jeesuksen Kristuksen Messiaan nimessä ja veressä.