Kaltiaiset olivat keksimäiset hyvin ohuet leivät, joita käytettiin kastikkeen kaapimiseen, lähinnä aterian lopussa. 

Kaltiaisten syömistä yhdessä ei vielä katsottu yhteiseksi ateriaksi, mutta leivän syöminen tarkoitti samaa kuin olla aterialla.

Kaltiaista ei pidetty leipänä.  

1.Kun.17:13. Niin Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. 

Tässä Elia tulee Sarpatiin leskivaimon luo, jolla oli jauhot lopussa (lue Raamatustasi edeltävät, ja seuraavat jakeet). 

Nainen aikoi leipoa viimeisen palan itselle ja pojalleen, sitten kuolla. 

Elia antoi lupauksen, että jauhot eivät lopu, eikä öljy. 

Huomaa kuinka pientä palvelusta Elia pyysi, vain pientä kaltiaista. 

Nainen teki sen mitä Elia pyysi, ja siitä seurasi suuri siunaus. 

 

Tämän kohdan opetus:  

Jumalakaan ei pyydä meiltä paljon, ja sen mitä pyytää, sillä Hän tietää meidän voivan tehdä, kuten Elia pyysi vain pientä kaltiaista jonka tiesi naisen voivan tehdä. 

Hän ei pyydä mitään sellaista, mitä emme pysty antamaan hänelle, oli se mitä hyvänsä. 

 

Noin viikon päästä tavataan, jos Jumala suo, ja silloin katsotaan toinen kaltiaisten opetus, joka on yhtä suuri. 

 

Olkaa Siunatut Jeesuksen Kristuksen Messiaan nimessä ja veressä, sanoo vähäinen veljenne.