Ilm.2:4. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hylännyt ensirakkautesi.  

Kaikissa kielissä sama sisältö (Suom. 1642 ylönannoit ja 1548 ylenannoit).  

Tätä kohtaa selitetään usein, että on kyse seurakunnan johtajasta, joka on hyljännyt vaimonsa. 

Tämä selitys ei oikein sovi näiden seurakuntakirjeiden kokonaisuuteen, sillä ei näitä ole tarkoitettu yhdelle ihmiselle, vaan koko seurakunnalle. 

Aivan selvästi viitataan seurakuntaan, jolla on ensirakkaus Jeesukseen pääsyt väljähtymään, ja jotain muuta tullut sijaan, sitä ei tässä tuoda esiin, mitä se on, enkä minäkään yritä sitä arvailla. 

Tämä on erittäin hyvä muistutus myös meille kaikille. 

Useimmat ovat uskon alkuaikoina hyvin innokkaita, mutta vähitellen into laantuu. 

Myös minä sain kuulla usein uskoni alkuaikoina, että tuo sinun intosi on ymmärrettävää, kun olet uusi uskova, mutta kyllä se ohi menee, niin kuin on mennyt meiltä muiltakin, joten höyryää vain rauhassa enin into pois. 

Tässä taitaa olla seurakunnalle käynyt juuri noin, että on ”höyrytty enin into pois”, ja niin on uskosta tullut vain tapa, tai osa kulttuuria. 

Jumalan silmissä se ei kuitenkaan näytä olevan sitä uskoa, jota Hän toivoisi meissä olevan, vaan ensirakkauden hylkäämistä. 

Eihän vain meille useimmissa läntisissä seurakunnissa ole käynyt näin, se on silloin vaarallinen tilanne. 

Asiaa ei tee hyväksyttäväksi, tai oikeaksi se, että näin on käynyt muillekin. 

Tämä jae on erikoisesti niille joille usko on tullut pelkäksi tavaksi ja seremonioiden suorittamiseksi. 

 

Jos Jumala suo, niin viikon kuluttua jatketaan saman kirjan parissa, silloin seuraava jae. 

Olkaa siunatut Jeesuksen Messiaan (kreik. Kristuksen) nimessä ja veressä.