Joh. 20:3. Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi tulivat ulos ja lähtivät haudalle.

4. He juoksivat yhdessä, mutta se toinen opetuslapsi juoksi nopeammin kuin Pietari ja tuli haudalle ensimmäisenä.

5. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle.

6. Simon Pietari tuli hänen perässään ja astui sisälle hautakammioon. Hän katseli siellä olevia käärinliinoja

7. ja hikiliinaa, joka oli ollut Jeesuksen pään ympärillä. Se ei ollut yhdessä käärinliinojen kanssa vaan käärittynä erillään, toisessa paikassa.

8. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä tullut haudalle, astui sisälle, ja hän näki ja uskoi.

Vielä palaan Pääsiäisen tapahtumiin, kohtaan jota ei voi ymmärtää suomalaisella kulttuurilla.

Tässä ajatellaan uskomisen tarkoittavan vain, että Jeesus ei ollut siellä, joku on ajatellut heidän uskoneen Jeesuksen nousseen kuolleista.

Kuolleista nousemiseen uskomisesta ei ollut kyse kun katsoo seuraavat jakeet.

9. He eivät näet vielä olleet ymmärtäneet Raamatusta sitä, että Jeesuksen piti nousta kuolleista.

10. Niin opetuslapset palasivat omiensa luo.

Uskomisen syy ja sisältö näkyy jakeessa 7.

Siihen aikaan oli sellainen tapa, että jos joku oli vierailulla jonkun luona, ja hän oli jotenkin tyytymätön isäntäväkeen tai kohteluun.

Hän ilmaisi, ettei ikinä tule enää kyseiseen paikkaan, kääri ja taitteli isäntäväen antaman hikiliinan ja asetti sen juuri paikan viereen, jossa oli ollut.

Jos oli tyytyväinen ja oli valmis palaamaan, niin hikiliina rutistettiin myttyyn ja jätettiin paikalle missä oli ollut.

Lue nyt uudestaan jae 7, kumpaa osoittaa taiteltu?

Vaikka Pietari ja Johannes eivät ymmärtäneet vielä ylösnousemusta, niin he uskoivat merkin olevan itseltään Jeesukselta, ja ettei ikinä tule enää hautaan.

Vanhoja Israelin vierailutapoja muistellen, ja Herran tulemusta odotellen, eräs Kaidan tien patikoija!