Meille monille on lapsuudesta jäänyt se ajatus, että Jeesus oli ristiinnaulitsemisen ja kuolleista nousemisen välisen ajan, vain kuolleena haudassaan.
Hänen maallinen ruumiinsa oli ilmeisesti kuolleena, mutta Henki ei.
No mistä me tiedämme, kuinka asia oli?
Tietysti Raamatussa sekin on kerrottu.
Jeesus oli ”töissä” ne kolme päivää, mutta mitä Hän teki, kurkistetaas Raamatusta?
- Piet. 3:18. Kärsihän Kristuskin kerran syntien tähden, vanhurskas väärintekijöiden puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Lihassa ollessaan hänet tosin surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi.
- Hengessä hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
- jotka muinoin olivat tottelemattomia, kun Jumala pitkämielisesti odotti Nooan päivinä, jolloin rakennettiin arkkia. Siinä pelastui veden kautta vain muutamia, yhteensä kahdeksan ihmistä.
Ei kukaan muu kuin Jeesus olisi kyennyt tällaiseen, mutta ei siinnä vielä kaikki!
Seuraavan kohdan jakeessa 17 näkyy jotain Hänen suuruudestaan, mutta jakeessa 18 näkyy mitä Hän otti lähtiessään ”muistoksi” tulevaa käyttöä varten!
Ilm. 1:17. Hänet nähdessäni minä kaaduin kuin kuollut hänen jalkojensa juureen. Mutta hän pani oikean kätensä päälleni ja sanoi: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
- ja minä elän. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
Siinä on maininta myös tästä Pääsiäisen ajastakin.
Tällaisia olen tässä viime aikoina miettinyt, tässä ”jatkoajallani”!