15. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!

Tämä on jo viides srk., jolla sanotaan tiedettävän sen teot.

Tämäkin kohta vahvistaa teoilla olevan merkitystä.

Uskovan kuuluu tehdä sellaisia tekoja, mitä Jumalan Sana osoittaa.

Kohdassa näkyy, ettei srk. ollut laiskistunut elämään vanhojen tekojen varassa.

Laodikea otetaan usein pahan vertauskuvana, mutta katsotaan onko se sitä.

Jeesus antaa heti alkuun tunnustuksen heille, että se on srk. jolla on myös tekoja.

Ei ilmeisesti tarkoita pelkkää rutiinia, ja muotomenoja, vaan tekoja, jotka eivät olleet turhia tai vääriä, mutta se mikä oli pahaa, selviää jatkossa.

sinä et ole kylmä etkä palava

Nyt ei ole pääasia teoissa, vaan seurakunnan tilassa.

Eikä tässä syytetä heitä uskossa kylmentyneiksi, eikä välinpitämättömiksi.

Sanonnassa näkyy, ettei Laodikea ole täysin hyljännyt Jumalaa.

Moni ihmettelee, miksi moititaan, ettei ole kylmä, senhän luulisi olevan hyvä.

Tämä kylmä tai palava on pylväiden, Jaakimin ja Booaksen jälkeen vaikein ymmärrettävä.

Nykyään pidetään hengellistä kylmyyttä pahimpana, ja edes jonkinlaista lämpöä hyvänä.

”Pieni lämpö”, ei näytä riittävän Jumalan mielestä, eikä outoa kyllä, täysi kylmyys näytä olevankaan pahinta.

Moni on sitä mieltä, ettei tarvitse palava olla, kunhan on mukana, eikä mene maailmaan.

Oi jospa olisit kylmä tai palava!

Toive olla palava on helppo ymmärtää, mutta toive kun olisi kylmä, on vaikea käsittää.

Katsellaan molempia tarkemmin.

Sen aikaiset ihmiset ymmärsivät tämän ruuan kautta.

Ruoka säilyi kylmänä tai kuumana, mutta haalea ruoka pilaantui nopeasti, siinnä ilmastossa.

Tässä ei ollut kyse ruuasta.

Vertauksella ruokaan Jeesus teki ymmärrettäväksi, miten vaarallinen tila on olla nimellisesti uskossa.

Todellisuudessa ei olla uskossa, vaan vain kuvitellaan olevansa.

Kuten huomaatte, Itämailla oli kuvakieli asian elävöittäjänä, ja ymmärrettäväksi tekijänä.

Suurin osa ihmisistä ei näe tarpeelliseksi tehdä parannusta, tai tulla uskoon.

Minulle on moni sanonut.

Olen minäkin lukenut joskus Raamattua, ja taisin lapsena rukoilla iltasiunauksen, koulussa ruokarukouksen, ja olin koulun aamuhartaudessakin.

Se on sitä Laodikean uskoa, jota Jeesus kohta määrittelee vielä tarkemmin.

Julkisyntisen on helpompi tulla uskoon kuin hänen, joka luulee olevansa tarpeeksi hyvä ilman Jumalaa.

Olen tavannut ihmisiä, jotka sanovat, ”Minä en ole ikinä yhtään syntiä tehnyt, mistä minun on tehtävä parannus, mihin minä tarvitsen Jumalaa”.

Hyvä lukijani.

Totuus on, että kuka syntinsä tunnustaa, ja ne hylkää, saa armon. 

 

Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja Veressä.

Tapaamme viikon kuluttua täällä, tai viimeistään Taivaassa!