Tähän ajatukseen törmää aika usein, niin uskovien, kuin ei uskovien kanssa!
Katsotaan hieman mitä Raamattu siihen sano, sillä eihän ole parempaa siitä kertovaa kirjallisuutta missään muualla.
Ei uskovat eivät oikein tunnu tietävän mihin perustavat uskonsa sukukiroukseen, yleensä lähinnä joihinkin pimeisiin taikavoimiin.
Uskovista monet eivät tiedä mihin perustaa käsityksensä, monesti vain siihen, kun on kuullut siitä paljon puhuttavan.
Jotkut ovat löytäneet Raamatusta kohdan, jota pitävät todisteena sukukirouksesta.
- Moos. 5:9. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Minä vaadin isien pahoista teoista tilille heidän lapsensa kolmanteen ja neljänteen polveen asti, ne, jotka vihaavat minua,
- mutta osoitan armoani tuhansille, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni.
Moni pitää kaikenlaisia vastoinkäymisiä sukukirouksena, ja eikä yritä päästä eroon, koska pitää niitä vastustamattomasti elämään kuuluvina.
Tämä ”kirouksen kulttuuri”, on kuitenkin Suomessa perua pakanuuden ajoilta, eikä sille löydy vahvistusta Raamatusta.
Tuo kohta, jonka toin esiin, kertoo tilille vaatimisen koskevan niitä, jotka vihaavat Jumalaa.
Katsotaan vielä mitä Jumala itse sanoo profeetta Hesekielin kautta.
Hes. 18:19. Te kysytte: 'Miksi pojan ei tarvitse kantaa isän syyllisyyttä?' Kun poika on toiminut oikeuden ja vanhurskauden mukaan, noudattanut kaikkia minun säädöksiäni ja tehnyt niiden mukaan, hän totisesti saa elää.
- Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Poika ei kanna isän syyllisyyttä eikä isä pojan syyllisyyttä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.
Jeesuksen opetusta asiaan.
Joh. 9:2. Opetuslapset kysyivät: "Rabbi, kuka teki syntiä, hänkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?"
- Jeesus vastasi: "Ei hän tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin on tapahtunut, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki.
Jeesus ei mainitse sanallakaan mistään sukukirouksesta, eikä koko Uudessa Testamentissa.
On se niin suuri asia, etteivät Jeesus, tai apostolit olisi jättäneet sitä mainitsematta.
Jos Jumalan Sana ei noin suurta asiaa tunne, niin mistä se on ilmestynyt, ei ainakaan Jumalan Sanasta.
Vielä yksi kohta, joka osoittaa mikä teho on sillä, jos joku kiroaa jonkun suvun, tai ihmisen.
Sananl. 26:2. Kuin pakeneva lintu, kuin lentävä pääsky on aiheeton kirous: ei se käy toteen.
Tällaista ajatteli tänään, eräs ”Kaidan tien” talssija.