Luitko viime viikkoinen blogini, taisi herättää ajatuksia, että miksi näin on.
En kuitenkaan pohdi enkä perustele miksi tosiaan on noin, mutta siihen on syynsä.
Raamattua apuna käyttäen on mahdollista löytää ihan itse.
Nyt on hyvinkin ajan kohtainen eräs toinen Raamatun lause, jota on selitetty, vaikka miten.
Tämä lause myös todistaa erään tärkeän asian, Raamatun selityksessä.
Moni opettaa, että Raamattu on Aina selitettävä Raamatulla, ja jos sitä ei ole selitetty Raamatussa, niin ei pidä edes yrittää tulkita, mitä se tarkoittaa!
Kuitenkin selitän vertauksen, ja syyn miksi nyt tarvitaan entistä enemmän!
Raamatun aikoihin ihmiset joutuivat pitkiä matkoja vaeltaessaan yöpymään erämaissa, eikä silloin ollut nykyisiä tulentekovälineitä.
Heillä oli sitä varten tehty ruukku pään päällä, jossa oli tuhkakerroksen sisällä tulisia hiiliä, yleensä Kinsterin.
Kun he poikkesivat matkallaan jossain asunnossa, teltassa tai muiden nuotiolla, niin jos heille haluttiin olla ystävällisiä, niin kulkijan ruukkuun annettiin tulisia hiiliä.
Tämä oli silloin ystävällinen teko, koska se tuli, jonka vaeltaja sai hiilillä sytytettyä, saattoi toisinaan jopa pelastaa hänen henkensä.
Sananl. 25:21. Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syötäväksi, jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juotavaksi.
22. Näin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra palkitsee sen sinulle.
Room. 12:20. Mutta jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa. Näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.
Nyt näistä kohdista on tulossa entistä ajankohtaisemmat!
Tällä kertaa on kyse Pyhän Hengen antamasta tulesta joka polttaa kaiken synnin roskan meidän elämästä!
Nykyään tyrkytetään vaikka mitä suorastaan syntiä luonnollisena ja hyväksyttävänä, olen niistä kirjoittanutkin aiemmin.
Kuten näkyy, meidän käsketään auttaa ”vihamiehiämmekin” eikä vain ystäviä ja miellyttäviä.
Jättäessämme varoittamatta, emme silloin anna ”Tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”.
Jos meillä on ollut tilaisuus varoitta, emmekä tee sitä, ei Jumalan silmissä riitä, että ihmettelemme ”on tuokin mennyt syntiin”.
Suomessa on usein se ajatus, ettei pidä puuttua toisten elämään vaan jokainen vastaa teostaan.
Jumala varoitti aikoinaan Israelin kansaa vain omissa asioissa pysymisestä, ja Jumalan käskyn unohtamisesta!
Hes. 3:18. Jos minä sanon jumalattomalle: 'Sinun on totisesti kuoltava', mutta sinä et varoita häntä etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen pahasta vaelluksestaan pelastaaksesi hänen henkensä, jumalaton kuolee synneissään, mutta sinut minä vaadin tilille hänen verestään.
19. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän silti käänny jumalattomuudestaan eikä pahasta vaelluksestaan, hän kyllä kuolee synneissään, mutta sinä olet pelastanut henkesi.
20. Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestaan tekemään vääryyttä ja minä panen hänen eteensä kompastuskiven, hän kuolee synneissään, jos sinä et ole häntä varoittanut. Silloin ei enää muisteta hänen harjoittamaansa vanhurskautta, mutta sinut minä vaadin tilille hänen verestään.
21. Mutta jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, hän saa elää. Hän otti varoituksesta opikseen, ja sinä olet pelastanut henkesi."
Tällaisia pyörii erään ”elämän polun laavulla” istuskelevan ”reppureissaajan” mielessä!